Uusimmassa kirjassaan Valoa Italiasta Pirjo ja Reijo Toivanen kertovat vuosista, jolloin kultakauden suomalaiset taiteilijat olivat maailmalla tuntemattomia, taiteellisella polullaan vielä enemmän tai vähemmän etsijöitä. Kirjassa keskitytään vuosiin 1898-1905. Tuolloin Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, sen suuriruhtinaskunta. Italiaan taiteilijat asettuivat useimmiten kuukausiksi. Vaikutteiden lisäksi he etsivät rauhaa, lepoa ja irtiottoa sortokauden tai henkilökohtaisen elämäntilanteensa tunnelmista. Keskinäinen ystävyys korostui; yhdessä tutkittiin freskoja, tehtiin retkiä ja pohdittiin Suomen tilannetta.
Uskomattoman moni 1850- ja 1860-luvuilla syntyneistä suomalaisista taiteilijoista loi kansallisaarteita, jotka herättivät sekä Suomen asukkaat että vaikuttajat länsimaissa huomaamaan Suomen kansakunnan ainutlaatuisuuden. Kirjastoista löytyy hyllymetreittäin kultakauden taiteilijoiden elämäkertoja, heistä kertovia romaaneja ja tarinoita, mutta heidän yhteisistä elämänjaksoistaan Italiassa ja italialaisen taiteen merkityksestä kansallistaiteilijoiden luovuuteen ei juuri ole kirjoitettu.
Kirja tuli painosta toukokuussa. Se on yhdistelmä valokuvia ja tarinoita, jotka kertovat nuorten taiteilijoiden keskinäisestä ystävyydestä, joka Italiassa oleskelun aikana vahvistui, ja heidän halustaan vaikuttaa Suomen tilanteeseen. Kevään valo Firenzessä on ainutlaatuinen. Se herätti heissä paitsi iloa niin ennen kaikkea toivoa.
Kirjaesittely pidetään Italian kulttuuri-instituutin opetustiloissa Ullankatu 3 A 2, perjantaina 5.06.2026 klo 17. Tilaisuuden kieli on suomi.
Tilaisuuteen on rajattu määrä paikkoja, joten pyydämme ilmoittautumaan etukäteen osoitteeseen eventi.iichelsinki@esteri.it 4.06.2026 mennessä.
