Tämä sivusto käyttää teknisiä, analyyttisiä ja kolmannen osapuolen evästeitä.
Jatkamalla selaamista hyväksyt evästeiden käytön.

Preferences cookies

Konsertti “Omaggio a Paganini” Turussa

Italian kulttuuri-instituutin Turussa ja Helsingissä järjestämät kamarikonsertit tuovat yhteen neljä maailmanluokan muusikkoa Italiasta ja Suomesta: Luigi Attademo (kitara) Simone Gramaglia (alttoviulu), Massimo Quarta (viulu) ja Martti Rousi (sello).

Konsertin ohjelma asettaa vastakkain Niccolò Paganinin ja Ludwig van Beethovenin; kaksi hahmoa, joiden elämäntarinat ja tapa ymmärtää musiikkia ja edustamaansa musiikillista perintöä ovat keskenään hyvin erilaiset. Tiedämme kuitenkin, että Paganini kokoontui yhteen muiden muusikoiden kanssa ja soitti mielellään Beethovenin kvartetteja tai säesti muita viulisteja kitaralla silloin, kun oli väsynyt solistin rooliin.

Kitaralle ja jousisoittimille sävelletty kamarimusiikki täyttikin suuren osan Paganinin ajasta. Vaikka tämä musiikki oli tarkoitettu lähinnä yksityiseen käyttöön, se edustaa hyvin Paganinin kehityskaarta säveltäjänä. Hänen kamarimusiikkisävellyksensä ulottuvat lähes 35 vuoden ajalle. Paganini otti vaikutteita ensisijaisesti myöhäisen 1700-luvun ranskalaisista malleista (Viotti, Cambini, Rode jne.), mutta alkoi vähitellen osoittaa herkkyyttä myös wieniläisen kamarimusiikin vaikutteille. Vaikka hänen musiikkinsa pysyykin kaukana sen rakenteesta, sävellyksissä tulevat asteittain näkyvämmiksi eräät muodolliset elementit, kuten laajempi teemojen välinen dialogi ja sävellysten romanttisempi luonne.

Quartetto n. 1 (op. 4) vuodelta 1813 on Paganinin ensimmäinen huomattava sävellys tälle neljän soittimen ryhmälle. Vaikka viululla on eittämättä vahva sija Paganinin sävellyksessä, se ei yllä soolokappaleiden virtuosismin tasolle. Päinvastoin, genovalainen säveltäjä osoittaa huomiota myös muille jousisoittimille temaattista materiaalia jakaessaan. Kitaran roolina on ennen kaikkea toimia harmonisena tukena.

Terzetto concertante kitaralle, alttoviululle ja sellolle on epäilemättä kypsempi teos, ja vaikka sen ajoituksesta ei ole aivan tarkkaa tietoa, sen voinee lopullisessa versiossaan yhdistää Paganinin Lontoon-kauteen (vuoteen 1833). Sävellyksestä nousee joka tapauksessa selvästi esiin kypsempi kamarimusiikkityyli, jossa kolme soitinta – kuten myös nimi ”concertante” osoittaa – ovat dialogissa toistensa kanssa, temaattinen materiaali on jaettu tasapainoisesti ja soitinten roolit kehittelyjaksoissa ovat yhtäläiset. Kitara on vahvasti läsnä ja sille on osoitettu huomattavia ”soolo-osuuksia”.

Ludwig van Beethoven sävelsi teoksen Serenata op. 8 jousitriolle vuosien 1796 ja 1797 välillä tarkoituksenaan julkaista se Wienissä vuoden 1797 lopulla. Beethovenin tunnettuus sai vuonna 1773 Böömissä syntyneen mutta Wienissä vaikuttavan kitaristi-säveltäjä Wenzeslaus Matiegkan kehittämään teoksesta transkription kitaralle. Teoksen vaikutus böömiläiseen säveltäjään oli vahva, sillä tämä kirjoitti samoihin aikoihin toisen sävellyksen, Grand Trio, joka jäljittelee Serenatan tyyliä suoraan. Beethovenin seitsenosainen teos alkaa ja loppuu marssilla. Eri osien vaihtelun kautta (adagio, menuetti, poloneesi, teema ja variaatiot…) Beethoven luo sävellykseensä lyyrisiä ja laulavia piirteitä, mutta samalla myös keksii uutta ja kokeilee, mikä on luonteenomaista hänen runsaiden kontrastien tyylilleen. Matiegkan tyytyy versiossaan sovittamaan sellon osuuden kitaralle jättäen Beethovenin sävellyksen muuten koskemattomaksi.

 

Luigi Attademo on sukupolvensa kitaristien parhaimmistoa. Hänen artistiuransa lähti nousuun vuonna 1995, kun hän sijoittui kolmanneksi “Concours International d’Exécution Musicale” -kilpailussa Genevessä. Attademo on äänittänyt 15 albumia, mm. Domenico Scarlattin sonaatteja, J.S. Bachin teoksia, Luigi Boccherinin kvintettejä sekä klassisen kitaransoiton isänä pidetyn espanjalaisen Andres Segovian arkistoista löytyneitä viimeistelemättömiä sävellyksiä. Attademo on omistautunut kamarimusiikille ja monografiaprojekteille; hän on mm. levyttänyt Bachin kaikki luuttusarjat (Brilliant Classics, 2011) sekä Niccolò Paganinin koko soolokitaratuotannon (Brilliant, 2013).

Vuonna 2016 Attademo levytti albumin 19th century music, jonka musiikki on soitettu 1800-luvun soittimilla. Vuonna 2017 hän kuratoi Cremonan viulumuseolle näyttelyn espanjalaisesta kitaranrakentaja Antonio Torresista ja soitti konserteissa tämän rakentamia alkuperäisiä soittimia. Viimeisimmät albumit, molemmat Da Vinci Publishingin julkaisemia, keskittyvät Domenico Scarlattin sonaattien uudelleentulkintaan ja Astor Piazzollan satavuotisjuhlavuoteen.

Attademo on kitaransoiton opettaja Bruno Maderna -konservatoriossa Cesenassa sekä Scuola di Musica di Fiesolessa.

 

Simone Gramaglia on monipuolinen ja utelias instrumentalisti. Hänen intohimonsa ovat musiikki sekä kirjallisuus ja filosofia. Hän yhdistelee molempia muusikkona sekä kamarikokoonpanoissa että solistina, opettajana (Accademia Walter Stauffer) ja monien projektien taiteellisena johtajana (Dimore del Quartetto -verkosto nuorille jousikvarteteille, MusicwithMasters -mestarikurssit, Sergio Dragoni -jousikvartettikilpailu). Näin hän on voinut pitkäjänteisesti tehdä työtä musiikkikulttuurin edistämiseksi tukien erityisesti nuoria muusikoita. Gramaglia on Quartetto di Cremona -kvartetin perustajajäsen ja on urallaan esiintynyt maailman suurimmissa konserttisaleissa työskennellen monien kansainvälisen musiikkimaailman merkkihenkilöiden kanssa. Hän soittaa vuonna 1680 rakennettua Torazzi-alttoviulua (Kulturfonds Peter Eckes) ja oli myös ensimmäinen italialainen altisti, joka sai Stradivarin Paganini-alttoviulun pitkäaikaiseen lainaan Nippon Music Foundationilta.

Gramaglia kirjoittaa artikkeleita jousisoittimiin keskittyvän lehden Archi Magazinen “L’angolo del quartetto” -palstalle.

 

Massimo Quartaa pidetään yhtenä ikäpolvensa suurimmista italialaisista viulisteista. Hänen kansainvälinen uransa alkoi hänen voitettuaan Paganini-kilpailun Genovassa vuonna 1991. Voiton jälkeen hän äänitti Paganinin kaikki kuusi viulukonserttoa itsensä Paganinin viululla, jota kutsutaan nimellä ’Il Cannone’. Viulun sointi on yhä tänä päivänä vertaansa vailla. Maestro Quarta soittaa huomattavimpien orkesterien kanssa tärkeimmissä konserttisaleissa. Muusikon uran lisäksi Quarta toimii myös orkesterinjohtajana ja opettajana. Hän opettaa Luganon Swiss Conservatoiressa ja on Meksikon kansallisen yliopiston filharmonisen orkesterin (OFUNAM)taiteellinen johtaja.

 

Martti Rousi on yksi ikäpolvensa menestyneimpiä sellistejä, hän on kansainvälisesti tunnettu sekä solistina että pedagogina. Voitettuaan 1. palkinnon Turun sellokilpailussa 1982 Rousista tuli säännöllinen esiintyjä kotimaisten orkesterien solistina sekä monilla merkittävillä festivaaleilla. Muutama vuosi myöhemmin hänen kansainvälinen uransa lähti nousuun Moskovan kansainvälisissä Tšaikovski-kilpailuissa 1986 voitetun 2. palkinnon myötä. Hän on levyttänyt sekä levy-yhtiö Ondinelle että Finlandialle. Solistiuransa lisäksi Rousi soittaa mielellään kamarimusiikkia. Rousi on toiminut taiteellisena johtajana Lemin-Lappeenrannan musiikkijuhlilla vuodesta 1989 vuoteen 1992, Turun musiikkijuhlilla vuosina 1992-2009, Sibafestissä vuonna 2010 sekä Sysmän suvisoitto- festivaaleilla vuosina 2012-2014. Vuodesta 1995 alkaen Rousi on toiminut sellonsoiton professorina Sibelius-Akatemiassa ja pitää jatkuvasti mestarikursseja Euroopassa, USA:ssa ja Aasiassa sekä opettaa säännöllisesti Pietarin Musiikkitalossa. Vuodesta 2016 hän on maineikkaan Shanghain konservatorion vieraileva professori. Helmikuussa 2019 hän järjesti yhdessä ranskalaisen sellistin Laura Martinin kanssa Helsingin ensimmäisen oman sellofestivaalin, Cellofestin. Festivaali pidettiin toisen kerran alkuvuonna 2021.

 

Konsertti Turun linnan Kuninkaansalissa (Linnakatu 80, Turku) maanantaina 30.5. klo 19.00.

Konserttiin on vapaa pääsy, mutta osallistuminen edellyttää varausta, jonka voi tehdä sivun alaosassa olevan Varaa paikkasi nyt! -painikkeen kautta. Onnistuneesta ilmoittautumisesta tulee automaattinen vahvistusviesti.

Prenotazione non più disponibile

  • Järjestäjä: IIC Helsinki