20-vuotisjuhlavuottaan viettävä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali järjestetään verkkofestivaalina 29.1.–7.2.2021. Tarjolla on kattava otos tämän hetken kiinnostavimpia dokumenttielokuvia niin meiltä kuin maailmaltakin. Luvassa on monta maailmanensi-iltaa, kansainvälisillä festivaaleilla jo palkittuja elokuvia sekä muita kiinnostavia uutuuksia. Italia on tänä vuonna edustettuna peräti neljällä dokumentilla. Festivaalilla nähdään Gianfranco Rosin elokuvien miniretrospektiivi sekä Michele Pennettan elokuva Il mio corpo (2020).
Lipunmyynti: https://docpointfestival.fi/liput/.
Michele Pennetta suoritti vuonna 2008 visuaalisen viestinnän kandidaatin tutkinnon SUPSI:ssa (Scuola universitaria professionale della Svizzera italiana, “Italiankielisen Sveitsin ammattikorkeakoulu”) Luganossa. Vuonna 2010 hän valmistui elokuvan maisteriohjelmasta ECAL:ista (École Cantonale d’Art de Lausanne, “Lausannen taidekoulu”). Hänen lyhytdokumenttinsa The Bet (2013) ja The Dogs Bark (2010) on valittu monille festivaaleille. Hänen ensimmäinen pitkä dokumenttielokuvansa Fishing Bodies (2016) sai ensi-iltansa Locarno Film Festivalilla “Cineasti del presente” -sarjassa. Il mio corpon ensi-ilta oli Cannesin elokuvafestivaalilla 2020 “ACID”-sarjassa.
Sveitsi, Italia 2020
Ohjaus: Michele Pennetta
Kesto: 80′
Kieli: sisilia, pidgin
Tekstitys: englanti
Ikäraja: K7
“Innovatiivisesti dokumentin ja fiktion rajaa hämärtävässä teoksessa kaksi elämää risteää Sisiliassa: paikallisen köyhän perheen pojan Oscarin ja Nigeriasta saarelle maahanmuuttajana saapuneen Stanleyn.
Teini-ikäinen Oscar viettää päivänsä etsien isänsä kanssa metallia roskan seasta kaatopaikoilta. He myyvät sitä eteenpäin tienatakseen perheen elannon. Stanley moppaa kirkon lattioita ja tekee muita hanttihommia, joita auttavainen pappi hänelle tarjoaa. Oscar ei tule toimeen isänsä kanssa, Stanley odottaa kämppiksensä viisumihakemuksen tuloksia. Heistä kumpikin tuntuu olevan jumissa tilanteessaan, riippuvaisia ihmisistä ympärillään.
Il Mio Corpossa Sisilia näyttäytyy rujon kauniina ja rapistuneena kuivuuden ja porottavan auringon alla. Päällisin puolin vain tämä ympäristö ja karut olosuhteet yhdistävät kahta päähenkilöä toisiinsa. Heidän elämiään ristiin leikkaamalla elokuva kuitenkin kutsuu hienovaraisesti katsojan tekemään vertauksia ja löytämään yhtäläisyyksiä kaksikon välillä.
Elokuva saa voimansa vähäeleisyydestä, ja sen yksinkertaisen kauniit hetket hätkähdyttävät. Roskan keskeltä löytyvä Neitsyt Marian patsas, viilentävä sukellus mereen, vauhdin huuma Oscarin kiitäessä pyörällään. Ja kun elokuva tarjoaa päähenkilöilleen mahdollisuuden hetkeksi löytää toisensa, jää se viipyilemään mieleen pitkäksi aikaa.”
– Inari Ylinen, docpointfestival.fi