“Sinä yönä Napolissa en mennyt nukkumaan. Kiertelin sekopäisenä siellä täällä; jossain lorvittiin puistojen siimeksissä, jossain juhlittiin uuden kahvilan avajaisia, se oli kauttaaltaan punainen, il Caffe del Sole, jossain tuolla laivaryppäiden keskellä merimiehet kävivät naisissa ja jossain porvarit lekottelivat kimaltelevien baarien lepotuoleissa. Kävin Posillipossa edestakaisin kolme neljä kertaa. Valvoin sarastukseen, näin Vesuviuksen, joka oli niin lähellä että olisin voinut koskettaa sitä kädelläni, vasten taivasta joka hehkui punaisena kuin olisi kätkenyt taakseen liekehtivän paratiisin.”
On vuoden 1959 kesäkuu, kun Pier Paolo Pasolini lähtee kiertämään Fiatillaan Italian rannikkoa Ventimigliasta Triesteen kirjoittaakseen matkastaan reportaasin aikakauslehti Successolle. Matkan varrella hän lumoutuu paikoista ja ihmisistä, tapaa väkeä tavallisesta kansasta julkimoihin. Matkasta kehkeytyy hiekan ja meren tuoksuinen tutkielma kauneudesta, elämästä ja kuolemasta.
Pasolinin matkamerkinnät ovat kuin pitkä runollinen kamera-ajo, joka loihtii silmien eteen koko Italian rannikon sen kaukaisimpiin kyliin saakka. Niistä piirtyy muotokuva Italiasta ennen talousbuumin aikakautta ja visio pasolinilaisesta viattomuuden unelmasta ennen hänen ensimmäistäkään elokuvaansa, Pummi (1961).
PIER PAOLO PASOLINI: Pitkä hiekkainen tie (La lunga strada di sabbia), Aviador 2025.
suomentanut Hannimari Heino
On vuoden 1959 kesäkuu, kun Pier Paolo Pasolini lähtee kiertämään Fiatillaan Italian rannikkoa Ventimigliasta Triesteen kirjoittaakseen matkastaan reportaasin aikakauslehti Successolle. Matkan varrella hän lumoutuu paikoista ja ihmisistä, tapaa väkeä tavallisesta kansasta julkimoihin. Matkasta kehkeytyy hiekan ja meren tuoksuinen tutkielma kauneudesta, elämästä ja kuolemasta.
Pasolinin matkamerkinnät ovat kuin pitkä runollinen kamera-ajo, joka loihtii silmien eteen koko Italian rannikon sen kaukaisimpiin kyliin saakka. Niistä piirtyy muotokuva Italiasta ennen talousbuumin aikakautta ja visio pasolinilaisesta viattomuuden unelmasta ennen hänen ensimmäistäkään elokuvaansa.
Pasolinin matkaraportti La lunga strada di sabbia, Pitkä hiekkäinen tie, on käännetty ensimmäistä kertaa suomeksi kirjailija ja runoilija Hannimari Heinon toimesta (Aviador kustantamo).
Italian kulttuuri-instituutilla on iloa kutsua kääntäjä Hannimari Heino, joka tulee kertomaan lisää kirjan käännösprosessista. Tilaisuus pidetään maanantaina 13. lokakuuta klo 18 Italian kulttuuri-instituutin opetustiloissa osoitteessa Ullankatu 3 A 2. Keskustelun kieli on suomi.
“Pitkä hiekkainen tie” on illan tilaisuudessa myynnissä alennettuun hintaan 25 euroa.
Tilaisuuteen on rajattu määrä paikkoja, joten pyydämme ilmoittautumaan etukäteen osoitteeseen eventi.iichelsinki@esteri.it.
Hannimari Heino
Hannimari Heino (1963) on suomentaja, runoilija ja kirjailija. Hän on suomentanut etupäässä italialaista kirjallisuutta, erityisesti runoutta, joiden joukossa hänen toimittamansa italialaisen nykyrunouden antologia 1960-2000 sekä Giuseppe Ungarettin, Eugenio Montalen ja Antonella Aneddan suomennosvalikoimat. Montale- ja Anedda-valikoimille on kummallekin myönnetty kansainvälinen Premio Flaiano di Italianistica. Hannimari Heinon runokokoelma SYKLEJÄ. Herbaario (2018, ntamo) on ilmestynyt myös italiaksi Delfina Sessan kääntämänä (CICLI. Un erbario. 2025, Le Lettere). Runokokoelmien lisäksi Heinolta on ilmestynyt kaksi kaunokirjallista kirjeteosta Puutarhakirjeitä (2018, Atena) ja Matkakirjeitä (2020, Atena) yhdessä runoilija Kristiina Wallinin kanssa sekä lastenkirja Isse Italiassa (2024, Enostone).